Ota yhteyttä

Sataa naapurin laariin

27.10.2011

Tänä syksynä pörssihintoja seuranneet asiakkaat ovat kysyneet, laskeeko sähkön hinta. Vastaajat eri puolilla Suomea ovat joutuneet tuottamaan pettymyksen. Halpa sähkö muissa Pohjoismaissa ei auta suomalaista sähkönkuluttajaa, koska sähköä ei pystytä tuomaan rajan yli riittävästi.

Pörssisähkön aluehinta Suomessa oli lokakuun alussa jopa nelinkertainen muuhun Pohjolaan verrattuna.

Loppuvuodesta siirtoyhteyksien kapasiteetti Ruotsin ja Suomen välillä kasvaa 800 megawatilla. Määrä vastaa noin kymmenesosaa yhden lokakuisen päivän kulutuksesta maassamme. Talvella valtakunta tarvitsee sähköä vuorokaudessa jopa yli 14 800 MW. Uuden merikaapelin hintalappu on 350 miljoonaa euroa. Suunnilleen saman määrän valtion varaa uusiutuvan energian edistämiseen ensi vuoden budjettiinsa.
Jos taskussani olisi 350 miljoonaa sijoitettavaksi joko siirtoyhteyteen tai kansalliseen energiantuotantoon, tuskin valitsisin uuden merikaapelin rakentamista. Pitäisin siirtolinjaa pelkkänä kanavana, jonka tuotto realisoituisi vasta ääritilanteissa. Tämäkään kaapeli ei poistaisi esimerkiksi Etelä-Norjan ja Ruotsin välistä pullonkaulaa – siksi tarvitsemme investointeja myös omavaraisuutemme vahvistamiseen. Valintoja voi kuitenkin tehdä eri näkökulmista; niinpä kantaverkkomme vakautta vaalivan Fingridin toimitusjohtajana saattaisin perustellusti päätyä toisenlaiseen ratkaisuun.
Fingridin toimitusjohtaja Jukka Ruususen mukaan Euroopan sähköverkot ovat ensi talvena Saksan ydinvoimapäätösten vuoksi lujilla. Hän kantaa aiheellisesti huolta koko manner-Euroopan kantaverkon vakaudesta. Normaalisti Ranska on tuonut talvisin sähköä Saksasta, mutta nyt sähkön suunta siirtolinjassa on vaihtunut. Saksan vahvasti lisääntynyt aurinkosähkö on pilvipeitteen vaihtelun vuoksi tuulivoimaakin ailahtelevampaa. Aurinko- ja tuulisähkön tuotannosta häviää nopeasti jopa kymmeniä tuhansia megawatteja pilvistymisen ja tyyntymisen takia. Siirtoyhteyksien vahvistaminen Keski-Euroopan suuntaan hilaa aikanaan skandinaavienkin sähkönhintoja lähemmäs jo nykyisin korkeaa keskieurooppalaista tasoa.
Energiapolitiikassa eletään muutosten aikaa. Tuskinpa vielä vuosi sitten kukaan osasi ennustaa Saksan luopuvan ydinvoimasta tällä aikataululla. Myös Suomessa asenne- ja säädösilmasto kotimaista turvetta kohtaan on käynyt tylyksi yllättävän nopeasti. En tarkoita tällä helposti ennakoitavissa ollutta tuotannon laadun, päästöjen ja lupaehtojen kiristämistä, vaan turpeen verotuskohtelua ja uusien tuotantoalueiden käyttöön saannin lähes totaalista tyrehtymistä.
Eletyn kesän kaltaisissa säissä korostuu uusien turvealueiden etuna se, että ne kuivuvat tuotantokuntoon vanhoja lyhyempinä poutajaksoina. Viime kesänä turvetuotanto jäi 75 %:iin pitkäaikaisesta keskiarvosta. Vaikka Keljonlahden rakennusaikaiset polttoaineskeptikot esittivät epäilyjä puupolttoaineen saatavuudesta, ensi talvena onkin pula puun rinnalleen vaatimasta turpeesta. Jyväskylässä turpeen niukkuus on yksi voimalaitostemme tavanomaista pitempien kesäseisokkien syistä: varaamme osuutemme vaatimattomasta turvesadon ensisijassa kaupungin lämmittämiseen.
Turpeen tuottajaa ja käyttäjää rasittaa jyrkkäportaisesti kiristyvä verotaakka. Turveveron noston vaikutuksesta kallistuva hinta vetää perässään myös puupolttoaineen hintaa. Sopii toivoa, että puolestamme asumiskustannusten korotuksista päättävät kansanedustajat tekevät työtään edelleen valitsijoidensa tahdon mukaisesti. Ymmärrän hyvin ja kannatan itsekin ekologisesti kestävän elämäntavan tavoittelemista. Rakennustemme lämmitystarve alenee kuitenkin verrattain hitaasti ja lämmintä käyttövettä tarvitaan jatkossakin. Yhteistuotanto on Euroopan tasollakin todettu keskeiseksi keinoksi uusiutuvan energian määrän lisäämisessä. Kysymys onkin siitä, kuinka nopeasti muutos voidaan saada aikaan ja kuinka se maksetaan – siis kuinka muutos tehdään sosiaalisesti ja taloudellisesti kestävällä tavalla.
Suomessa meillä olisi mahdollisuus hyödyntää turvevarojamme lähivuosina siten, että turvetta käyttävien energiayhtiöiden talous kestäisi investoinnit, joilla polttoainevalikoimaa laajennetaan. Verotuksen kiristäminen heikentää näitä mahdollisuuksia, nostaa noin miljoonan suomalaisen perustarpeen, lämmön, hintaa ja pahimmillaan johtaa siirtymäaikana tuontipolttoaineisiin turvautumiseen. Turpeen kohdalla on kyse myös lähes 10 000 suomalaisen elinkeinon lakkauttamisesta. Suomi on yksi Euroopan raskaimmin energiaansa verottavista valtioista. Siksi on muistettava, että elinkeinoelämämme kilpailukyky ratkaisee viime kädessä myös kansalaisten maksukyvyn.
Jyväskylän Energia joutuu kertomaan tässä lehdessä veden ja kaukolämmön hinnankorotuksista. Perusteet tarkentuvat sisäsivuilla. Haluan tässä koruttomasti viestiä sen, etteivät hinnat nouse yhtään enempää kuin on pakko. Henkilöstömme on ollut viime vuodet kovilla. Tehostamisohjelma on näkynyt myös ulospäin uutisina yt-neuvotteluista, ulkoistuksista ja jopa irtisanomisista. Tehostamme jatkossa myös tilankäyttöämme. Kun vesi-, lämpö- ja sähköverkoista vastaavat ihmiset siirtyvät Rauhalahden voimalaitokselle, jäävät Energiatalon tilat puolityhjilleen. Siksi olemme luopumassa Energiatalosta ja siirtymässä kevään aikana pienempiin tiloihin. Valitettavasti toista vuotta jatkuneet tehostamistoimet eivät yksin riitä, vaan myös hintoihin on puututtava.

Tuomo Kantola

 


Kommentit ilmestyvät moderoinnin jälkeen. Kommenteissa ei saa rikkoa lakia eikä viestinnän hyviä tapoja.

Kommentoi "Sataa naapurin laariin"

Antamaasi sähköpostiosoitetta ei julkaista sivustolla.

Anna osoite täydellisessä muodossa (esim. http://www.oma-osoite.com)

 

Haluan saada tiedon uusista kommenteista antamaani sähköpostiosoitteeseen.

  ______     ___      _____     _____    _    _   
 /_   _//   / _ \\   |__  //   |  ___|| | || | || 
 `-| |,-   | / \ ||    / //    | ||__   | || | || 
   | ||    | \_/ ||   / //__   | ||__   | \\_/ || 
   |_||     \___//   /_____||  |_____||  \____//  
   `-`'     `---`    `-----`   `-----`    `---`   
                                                  
 
 

Ei kommentteja "Sataa naapurin laariin"